2005-2006 UUDEN VUODEN PUHE

Perinteisestihän valtakunnassa pitää päämies uudenvuoden puheen, kun vuosi vaihtuu – no meillä täällä Mallashanhissa työt jaetaan demokraattisesti – ahkerat ja joutilaat tekee työt ja kiireiset ynnä mukavuudenhaluiset peesaa tottuneesti. Lupasin hoitaa tämän kirjoituspestin tällä kertaa.

Näin se menee…

Vuosi vaihtuu ja tuntuu kuin saisi aloittaa taas kaiken alusta, puhtaalta pöydältä. Unohdetaan vanhat kaunat ja huonot tavat ja elellään huolitta ja murheitta onnellisin ainakin yksi kalenterivuosi eteenpäin.

Mallashanhissa se tarkoittaa, että tavataan bissellä. Ja sen lisäksi ties missä kissanristiäisissä. Äkkinäinen vois luulla tämmöistä olutseuraa aikamoisiksi kaljaveikoiksi, mutta monenlaista oheistoimintaa on siihen mahtunut – kuten kuvagalleria on viestinyt pitkin vuotta. Ja hitsin hauskaa on usein ollut.

Ollaan vaan sen verran kovia gimmoja ja kundeja, että harvoin tulee ääneen lausutuksi olutseuran syvin tarkoitus. Uskon vakaasti, että ei se ole se olut vaan se seura. Kalsarikännithän on helppoo ja halpaa vetää himassa ihan yksinkin – ja edullisesti.

Porukastamme löytyy monenlaisia, monitaitoisia ihmisiä – ihania kaikki. Taitaa alkaa olla vaikeaa löytää vuoden ykköspalkittavaa henkilöä – no kaikki vuorollaan saanee sen kunnian. Tutuista on tullut hyviä kavereita ja ystäviä. Löytyy ilon ja surun jakajaa ja kuuntelijaa, kun tarvis on. Löytyy lisäksi ihan käytännön asioissa apua ja tukea. Siitä kannattaisi olla iloinen ja muistaa se muutoinkin kuin näin uutena vuotena, kun pysähdytään miettimään menneitä.

Ihan iloisimmasta päästä eli timanttina vuodessa 2005 nousee mieleen sexpäkin lauluharkat – esitys oli vaan jäävuoren huippu siitä ilonpidosta. Naurua ja laulua tähän harmaaseen arkipäivään kaivataan. Jatketaan samaan malliin – ollaan ihmisiä toisillemme ja muillekin kuin mallashanhille.

Ai lällyä ja makeeta vai… elämä on… joskus… onneksi!

t.Pirjo