Vilna 4-7.8.2011

Kun lentää tunnin Helsingistä etelään, onkin jo helteisessä, valoisassa ja lämmintunnelmaisessa Vilnassa. Luvattuja sadepäiviä ei saatu tälläkään reissulla. Riikan kokeneille matkalaisille tämä Liettuan pääkaupunki näyttäytyy vieläkin monipuolisempana ja viehättävämpänä matkakohteena kuin Latvian pääkaupunki.

Ensinnäkin Vilnassa on erittäin runsaasti kauniita ja hienosti kunnostettuja kirkkoja. Tietysti sieltä löytyy Katolisia kirkkoja, Ortodoksikirkkoja ja myös Luterilaisia kirkkoja, mutta lisäksi myös Synagoga ja Kenessa. Viimeksi mainittua pyhättöjä on maailmassa kolme, joista kaksi Liettuassa. Melko monessa pysähdyimme lepuuttamaan jalkoja, ihailemaan kirkkojen arkkitehtuuria ja jotkut tuntuivat harjoittelevan myös ripittäytymistä.

Erityisen sykähdyttävä on vanhan kaupungin eteläpäässä sijaitseva Auringon nousun temppeli, jonka tosin pongasimme ensimmäisen matkapäivän illansuussa.

Eivät menneet kaupunkikierrokset muutenkaan niin suunnitellusti. Siellä oli liikennevaloissa melko nopea sykli ja joskus ylitettiin katu, kun vihreät valot syttyivät ja kadun ylityksen jälkeen huomattiin, että väärä suunta. Tälläkin tekniikalla ehtii tosin neljässä päivässä katsella melko monta kohdetta.

Gediminaksen tornille noustiin funicularilla, sieltä alas kivikkoista polkua ja lyhyen juomatauon jälkeen kipaistiin polkua pitkin pieni mäki ylös Kolmen ristin kukkulalle. Näiden kohteiden historiaan voitte tutustua vaikka googlaamalla, mutta juomatauosta puheen ollen… Liettuan olutkulttuuri on kyllä vertaansa vailla.

Toisena matkapäivänä tutustuimme KGB -museoon (huhu huh) ja kävimme myös yhdessä juutalaismuseossa. Juutalaisten kohtalo on ollut täälläkin tosi rankka.

Jokaisen kulttuurikohteen väliin mahtui luonnollisesti pysähdys bubiin tai terassille. Kaupunki on täynnä mitä mielenkiintoisimpia ravintoloita, joten päivät olisi voinut viettää ihan vaan niissä kierrellen. Jopa allekirjoittaneelle maistui moni paikallinen olut ja muutkin sitä kehuivat. Yksi panimoravintola löydettiin (BRIE KATEDROS) ja olut siellä oli vertaansa vailla. Myös ruoka oli hyvää ja edullista kuten muuallakin

Kaupunkia halkovan Neris- joen siltoihin oli kiinnitelty lukkoja kuten maailmalla näyttää olevan tapana. Vihreällä sillalla oli myös eri alojen ammattilaisia kuvaavia patsaita.

Kaupungin keskustassa ja vanhassa kaupungissa on paljon hienoja patsaita, ei yhtään Lenin-patsasta, runsaasti vanhempaa arkkitehtuuria hienoine yksityiskohtineen, suhteellisen vähän neukkutaloja ja jonkin verran uudempaa lasiarkkitehtuuria. Lähiöissä emme käyneet, mutta Gediminaksen tornista katselleen taivaanrannalla siinsi kyllä ”lasnamäkeläisiä”.

Vähän ihmeteltiin, ettei vanhaan kaupunkiin ollut rajattu autoilta vapaata vyöhykettä, mutta toisaalta keskusta-alue oli matalasti ja väljästi rakennettu, eikä ruuhkaa ollut missään. Eivät ole vissiin turistit vielä löytäneet Vilnaa. Vähäiset tuliaisemme löytyivät vanhasta kaupungista ja sunnuntaimarkkinoilta, joten tavaratalotaivaisiin ei ollut tarvetta tutustua.

Vilnasta ei ole kuin positiivista kerrottavaa ja luonnollisesti onnistuneen matkan kruunasivat hieno sää, rauhallinen, pieni hotelli lähellä vanhaa kaupunkia ja mukava matkaseura.

Kuvat, joita ottivat lähinnä Leo, Rönni ja Kimi, täydentävät erinomaisesti kuvaa kaupungista, matkatunnelmista ja miksei meistä matkalaisistakin. Galleriassa kuvia reissulta.

matkalla mukana Anu, Kaija, Kai, Kimi, Leo ja Pirjo

tunnelmat kirjaili Pirjo