Saarenmaa, niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana…

 Tarvittiin taas Mallashanhien kesäretki, että tuli lähdetyksi löytöretkelle uusiin maisemiin niinkin lähelle kuin Saarenmaalle (2,5 tuntia laivalla, 2 tuntia bussilla, puoli tuntia laivalla ja vielä tunti bussilla). Laivamatka taittui virvokkeita nauttiessa ja bingoa pelatessa – Memmulla kertyi voitoista kiva karkkivarasto. Bussimatka taittui iloisissa merkeissä perinteisesti sikaosastolla – jostain syystä muut matkalaiset siirtyivät saaren lauttamatkan jälkeen tiiviisti bussin etuosaan.

 Torstaina illan suussa saavuimmekin sitten viehättävään Kuresaaren kaupunkiin ja iloksemme hotellimme sijaitsi aivan keskustassa ja matalan kaupunkitalon taakse kätkeytyikin oikea kylpylähotellihelmi. Kirjauduimme sisään ja sen jälkeen 20 hengen matkaseurue hajaantui pitkin kaupunkia nuuhkimaan ilmaa ja nautiskelemaan illallista.

 Seuraavana aamuna eli perjantaina suurin osa porukasta halusi vuokrata pyörän ja niin teimmekin. Yli kymmenen hengen pyörätiimi olikin vihdoin koossa ja suunnistimme Piispanlinnan kautta rantaan. Ensimmäisen varteenotettavan ravitsemusliikkeen kohdalla janoiset pysähtyivät virvokkeille ja meitä 5 hanhen porukka fillaroi luonnon helmaan ihastelemaan maisemia ja hevosia ja lampaita. Päivän mittaan pyörittiin ympäri kaupunkia ja itse kukin tutkaili paikkakunnan nähtävyyksiä omaan tahtiinsa. Illan suussa valloitettiin kylpylä – 11 hengen voimin tehtiin poreallas ennätys ja kaikki höyry- ja suolasaunat kokeiltiin moneen otteeseen. No piipahdettiin me kyllä myös allasbaarissa. Illalla hajaannuimme taas pikkuporukoissa tunnelmallisiin ravintoloihin nauttimaan hyvää ja kohtuuhintaista ruokaa ja juomaa.

 Kuresaari on todella hyvätunnelmainen ja sanoisin melkein soma kaupunki. Katsopa kuvia galleriasta!

Osa seurueesta viihtyi myös lauantaipäivän  fillaroimassa ja shoppailemassa Kuresaaressa. Osa tutustui saareen bussiretkellä, jolla kuulemma oli kiinnostavaa nähtävää myös ja  rento paikallinen matkaopas teki siitä vielä kiintoisamman. Illaksi olimme varanneet Veskistä (=tuulimylly) koko seurueelle ruokailun. Paikka ja sen tarjoilut ansaitsevat kiitoksen. Leksa esitti yleisön pyynnöstä tolppatanssin ja kyllähän me vähän muutenkin tanssattiin… lopuksi humpan tahtiin pihalle. Leksaa olisi patsaan hevoskyytikin kiinnostanut, mutta siinä vaiheessa kiirehdimme pois paikalta.

Paluumatkalla bussissa oli jo vähän hiljaisempi seurue, mutta kyllä se tunnelma siitä kotia lähestyttäessä kohosi ohrapirtelöiden ryydittämänä.

Ja aurinko paistoi… enimmäkseen koko matkan ajan, vaikka sateilla olivat säätieteilijät uhkailleet – mallashanhien tuuria!